Nuorisomusiikin juuret
Kautta historian eteläafrikkalaista musiikkia on leimannut jatkuva uusiutuminen monien erilaisten vaikutteiden sulatusuunina. Maa on ollut sen osalta vuorovaikutuksessa jo 1600-luvun kolonialismin ajoista lähtien niin länsimaisille vaikutteille kuin muun Afrikan perinteille. Vaikka orjuus ja apartheid erottelivat väestön tiukasti luokkiinsa, musiikki ei tuntenut samalla tavoin rajoja – se löysi myös mustan enemmistön parista omat ilmenemismuotonsa. Toisaalta vaikutteilta oli vaikea välttyäkään, kun länsimaista musiikkiakin soittivat orjista koostetut orkesterit. Kulissien takana luotiin kuitenkin samaan aikaan paljon aivan uutta.
Esimerkiksi vuosisadan alussa suosioon noussut marabi-musiikki oli lainannut svenginsä ragtimesta ja bluesista. Tästä nuoriso kehitti 1950-luvulla oman tinapillille perustuvan musiikkimuotonsa, kwelan, jota soitettiin kadunkulmissa ja jolla myös varoitettiin toisia, jos viranomaiset sattuivat tulemaan paikalle. Musiikin saralta Etelä-Afrikka on silti tullut parhaiten tunnetuksi korkeatasoisesta ja ihonvärit sielläkin monesti rikkoneesta jazzistaan, josta on tunnistettavissa useita paikallisia muotojaan, kuten vahvasti afrikkalaisvaikutteinen mbaqanga. Kaikki ne ovat vierasperäisistä nimistään huolimatta kuitenkin samanlaisen uusiutumisen ja vuorovaikutteisen sulautumistyön tulosta.
Kwaito – ääniä ghetoista
Sowetossa ja muissa townshipeissä syntyi 1990-luvun vaihteen myötä jälleen kerran oma kulttuurinsa. Kwaito-musiikista tuli yksi ghettonuorten tärkeimmistä ilmaisukanavista. Sitä ei voi erottaa Etelä-Afrikan poliittisesta historiasta, koska se levisi kaikkialle ensimmäisen demokraattisesti valitun presidentti Nelson Mandelan ja apartheidin kumoamisen myötä. Sitä ennen mustilla artisteilla ei juuri ollut mahdollisuuksia esiintyä townshipien ulkopuolella.
Kwaitosta tuli mustan nuorison elämäntyyli, johon musiikin lisäksi kuuluu pukeutuminen, tanssi ja slangi. Se on kuvannut perinteisesti elämää slummeissa ja antanut nuorille oman äänensä Etelä-Afrikassa. He ovat päässeet kwaiton kautta ilmaisemaan, että haluavat muutosta ghettoihin: töitä, koulutusta ja rauhaa.
Nuorisomusiikin uudet muodot
Suuremmissa kaupungeissa, kuten Johannesburgissa ja Kapkaupungissa, kansainvälistyminen on johtanut – samalla tavoin kuin muuallakin maailmassa – kiihtyvissä määrin globaalien musiikki-ilmiöiden rantautumiseen. Jo kwaito itsessään on esimerkki siitä house-rytmeineen ja jopa puhtaine pop-vaikutteineen. Ennen kaikkea kehityksen tuloksena on kuitenkin syntynyt monivivahteisempi ja rikkaampi musiikkitarjonta, joka on silti säilyttänyt vahvan omaleimaisuutensa. Kaupunkien ulkopuolella kwaitolla on yhä vankkumaton asemansa, mutta urbaaneissa slummeissa soivat tänä päivänä monesti hyvin erilaiset rytmit.
Globaalin nykymusiikin luultavasti merkittävin muoto on hiphop, joka yhtä lailla on ulottanut vaikutuksensa Etelä-Afrikkaan. Se onkin ollut siellä jo vuosien ajan urbaanin nuorison suosituimpia ja merkittävimpiä musiikkimuotoja. Tämä ei ole sinänsä ihme, sillä rap-sanoitusten kautta on ollut luontevaa löytää uusi ajan hengessä oleva tapa ghettojen elämän kuvaamiseen ja poliittisten sanomien esiintuomiseen. Sotamaalaukset ja keihäät ovat kaukana tästä todellisuudesta, mutta perinteet ja kulttuuriset juuret sen sijaan löytävät kaiken aikaa uusia muotojaan.
Hiphopin paikallinen poliittinen väri
Etelä-Afrikassakin kaupallisemmalla ja monen mielestä täysin vesitetyllä hiphopilla on jo tätä nykyä suuret markkinat, mutta musiikin ja koko kulttuurin luonne siellä muistuttaa huomattavasti silti enemmän genren takavuosien vahvaa ja kantaaottavaa asennetta kansainväliseen tarjontaan verrattuna. Maasta onkin tullut useita poliittisia rap-ryhmiä, kuten Prophets Of Da City ja Black Noise, jotka ovat nousseet eurooppalaisten tietoon. Erityisesti monet poliittiset kansainväliset rap-laulajat vierailevat ja esiintyvät säännöllisesti Etelä-Afrikassa. Hiphopilla onkin siellä aivan oma poliittinen luonteensa, jossa maan synkkä historia ja vastaan taistelemisen pitkä perinne yhdistyvät nykyiseen todellisuuteen ja sen kommentointiin.
Mielenkiintoiseksi kaiken tekee myös se, että eteläafrikkalaisessa hiphopissa on parhaimmillaan vahvoja paikallisia musiikillisia vaikutteita aina kwaitosta vanhempaan musiikkiperinteeseen, joka sekin on alati elänyt muutoksessa ja saanut vaikutteita eri puolilta. Niinpä ei ole ollenkaan yllättävää kuulla rap-kappaleiden moderneihin äänimaailmoihin sovitettuina vaikkapa koraa, perinteisiä rytmisoittimia tai paikallisella kielellä esitettyä lauluosuutta. Tuloksena on useista eri vaikutteista koostunut symbioosi, josta löytää monenlaista väriä ja vivahdetta, kun niitä osaa omien kulttuuristen ennakkoluulojensa takaa lähteä havaitsemaan. Ja se kuvaa yhtenä ilmentymänä monien joukosta tämän päivän eteläafrikkalaista nuorisokulttuuria aidoimmillaan.
