Monikulttuurinen Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikan kulttuurien kirjosta kertoo jotakin jo se, että maassa on yhteensä 11 virallista kieltä, joista yleisimpiin kuuluvat zulu ja xhosa. Kulttuuri itsessään on hyvin laaja käsite, jolla voidaan tarkoittaa yleisesti elämäntapaa ja siihen liittyviä uskomuksia, moraalia, perinteitä ja sosiaalisia käytäntöjä. Kulttuuri voidaan myös jaotella länsimaiseen tyyliin taiteiden eri alalajeihin, kuten tanssiin, kirjallisuuteen, musiikkiin ja teatteriin. Etelä-Afrikassa monet eri taidemuodot liittyvät usein toisiinsa: yksi esitys voi sisältää niin tanssia, runoutta kuin lauluakin.
Eteläafrikkalainen humanismi, ubuntu korostaa yhteisön merkitystä: ubuntun mukaan yksilö on olemassa ainoastaan muiden kautta. Tasa-arvo ja toisten huomioiminen on erityisen tärkeää Etelä-Afrikan kaltaisessa, todella monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Suuret kielelliset, kulttuuriset, taloudelliset sekä koulutukselliset erot suorastaan vaativat ubuntu-käsitteen soveltamista, niin arkielämän pienissä asioissa kuin ylemmillä tasoillakin.
Amandla - köyhät kuuluviin!
Taisteluhuutona apartheidin vastaisessa taistelussa usein käytetty amandla on xhosan kieltä ja tarkoittaa valtaa. Apartheidin aikaan myös kulttuurilla oli suuri poliittinen merkitys, sillä taiteen kautta pystyttiin ilmaisemaan asioita, joista muutoin tuli vaieta. Taide ja politiikka kietoutuivat toisiinsa yhä enemmän 1960-luvulta lähtien, ja 1980-luvulla townshipeissa alettiin tehdä uutta, mustaa teatteria, joka nosti peitellyt ongelmat esille. Kriittinen taide antoi äänen vaiennetuille ja auttoi pitämään yllä toivoa pahimpinakin sorron aikoina.
Marginalisoitujen ryhmien ääni kuuluu edelleen Etelä-Afrikassa esimerkiksi Timbila-runoprojektin kautta. Lahjoitusvaroin toimivaan, runoilija Vonani Bilan johtamaan pienkustantamoprojektiin osallistuu satoja mustia eteläafrikkalaisia runoilijoita, kukin valitsemallaan kielellä. Runot kertovat arjesta, kuten köyhyydestä, väkivallasta, HIV/AIDS:sta ja sukupuoliongelmista. Runon välineenä voi käyttää mitä tahansa perinteisistä ylistyslauluista nuorten suosimiin rap-sanoituksiin. Timbilan runoilijat lausuvat teoksiaan arastelematta siellä, missä ihmiset ovat - vaikkapa hampurilaisravintolassa. Lisäksi Timbila järjestää muun muassa erilaisia työpajoja sekä julkaisee vuosittain monikielisen runokirjan.
Kehitystä kulttuurilla
Nykyisin Etelä-Afrikan valtio pyrkii panostamaan kulttuuriin edistääkseen sekä yhtenäisyyttä että kehitystä. Kulttuuriministeriön tavoitteena on kehittää ja säilyttää Etelä-Afrikan kulttuureja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kansakunnan rakentamisen tarpeisiin. Taiteilla on merkitystä myös yhteiskunnallisessa kehityksessä, joten monet valtion tukemat taideprojektit keskittyvät juuri kulttuurin ja kehityksen yhteyteen. Lisäksi tavoitteena on parantaa eri taidelajien taloudellisia mahdollisuuksia kansainvälisten kumppanuusohjelmien kautta. Valtion taidehankkeet kohdistuvat usein tietyille marginalisoituneille ryhmille, kuten syrjäytyneille nuorille, vangeille tai kehitysvammaisille. Tavoitteena on oppia uusia taitoja, löytää lisää työmahdollisuuksia, herättää kansalaistietoisuutta ja rohkaista nuoria toimimaan aktiivisesti lähiympäristössään.
300 vuotta siirtomaavaltaa ja 46 vuotta apartheidia
Löytöretkeilijä Vasco da Gama löysi meritien Intiaan kierrettyään Etelä-Afrikan kärjessä sijaitsevan, myöhemmin Hyväntoivonniemeksi nimetyn maakaistaleen. Kylmän ja lämpimän merivirran kohdatessa syntyvät myrskyt ovat luoneet maineen hankalasti purjehdittavasta niemestä. Nykyisen Etelä-Afrikan alue on niemen lailla risteyspaikka, jossa erilaiset kulttuurit ovat kohdanneet jo vuosituhansien ajan. Bantu-kansat saapuivat alkuperäiskansan, khoi-sanien asuttamalle alueelle yli 1500 vuotta sitten, hollantilaiset buurit taas Kapkaupungin alueelle alle 400 vuotta sitten, britit purjehtivat kilpailemaan buurien kanssa yli 200 vuotta sitten ja Aasiasta sekä lähialueilta tulleita siirtotyöläisiä Etelä-Afrikkaan on saapunut kaivostoiminnan aloittamisesta asti, 1800-luvun lopulta lähtien.
Erilaisten ihmisten ja kulttuurien kohtaaminen on ollut toisinaan myrskyisää, mutta myös luovaa ja uutta rakentavaa. Nyt Etelä-Afrikka on taloudellisesti ja teknologisesti mitattuna Afrikan ylivoimaisesti rikkain valtio, mutta kuilu köyhien ja rikkaiden tulojen välillä on vavahduttavan leveä. Uutuuttaan kiiltelevät ostoskeskukset ja vehreän vauraat lähiöt kuuluvat täysiin toiseen todellisuuteen verrattuna slummeihin, joissa viemäröinti ja puhdas vesi odottavat vielä tulemistaan. Toisaalta Etelä-Afrikassa luotiin rotuerottelun jälkeen yksi koko maailman edistyksellisimmistä perustuslaeista, joka takaa yhtäläiset oikeudet kaikille kansalaisille uskonnosta, kielestä, rodusta, sukupuolesta tai seksuaalisuudesta riippumatta. Käytännön tasolla ratkaisuja ongelmiin etsitään muun muassa yhteisöllisillä projekteilla, jotka lähtevät ihmisten omista toiveista ja tarpeista. Tasavertaiset mahdollisuudet paperilla eivät riitä, vaan tarvitaan pään sisältä lähtevää, perustavanlaatuista muutosta: rotuerottelu on virallisesti päättynyt, mutta tasa-arvo toteutuu todella vasta asenteiden muututtua.
